ODST

"You know the music, time to dance."

-ODST Edward Buck



Voisin jopa väittää että tämä viiden vuoden projekti on himotuin ja vaivalloisin tähän asti. Idea sai alkunsa Halon hakkuusta, mutta ensi ajatus oli valmistaa vain kyseisen sankarin lähes ikoninen avaruuspyssy. Tämä tapahtui muistaakseni vuonna 2007 tai 2008. Leikkasin yksinkertaisen 1:1 siluetin vanerista, jonka päälle olisin (jotenkin) muotoillut loput. Idea kehittyi edelleen ja etsin käsiini keinot valmistaa itse päähenkilön kostyymin. Päädyin alalla maineikkaaseen ohjelmaan nimeltä Pepakura Designer. Ohjelma pilkkoo 3D-mallin pienempiin osiin ja levittää ne A4-arkille tulostettavaan muotoon. Kuitenkin parin testipalan jälkeen todellisuus iski minut takaisin maan pinnalle. Ne palat olivat todella työläitä, eikä valmis paperimalli kestänyt juuri mitään. Tähän loppui sen haarniskan tarina, tai ainakin niin luulin.

Vuonna 2013, kun suoritin palvelustani armeijan vihreissä, tämä samainen muhimaan jätetty idea nosti päätään uudelleen. Päätin yrittää uudestaan, ja tällä kertaa vielä vaikeammalla kohteella: ODST-haarniskalla (vertaa Master Chief ja ODST Rookie). Tein ratkaisevat muutokset aikaisempiin virheisiin ja etenin ns. perstuntumalla. Aloitin heti armeijasta päästyäni.

Projekti kesti noin 2,5 kuukautta ja maksoi reilut 250e (pelkät materiaalit). Virheitä tein paljon ja niitä korjasin vielä enemmän. Ajatuksena oli myös ottaa projekti videolle ja tehdä siitä muutaman minuutin time-lapse, mutta jalustan puuttuminen koitui kohtalokkaaksi.

Miten se syntyi?

1. Pepakura Designer

www.405th.com oli päätoiminen resurssilähteeni. Sieltä löysin valmit tiedostot jokaiseen tarvitsemaani osaan. Luonnollisesti viidessä vuodessa tarjonta on myös jokseenkin lisääntynyt. Päädyin Hugh Holder-nimisen kaverin tekemään/kokoamaan pakettiin, joka sisälsi lähes kaikki haluamani osat.

Kypärästä yläpuoli kasattuna, loput osat sen alla.

2. Tulostin, sakset ja liimaa

Virheestä oppineena vaihdoin heiveröisen tulostuspaperin kartonkiin, jota löysin ison kasan varaston kätköstä. Yksittäisiä leikattuja paloja tuli reilusti yli 1000, mikä kasattuna johti 40 erilliseen haarniskan osaan. Työ vaati paljon kärsivällisyyttä. Vaikeusaste oli palapelin luokkaa: toisen säärisuojan osat leikkasi ja liimasi kanssani 11-vuotias tyttö. Silti hommaan meni noin kuukausi.

Valmis kartonihaarniska. Kypärän vieressä myös vastavalmistunut konepistooli-proppi.

3. Hartsia ja lasikuitua

Valmiiden paperiosien päälle levitin noin 3 kerrosta polyesterihartsia (venehartsia), sekä sisäpuolelle lasikuitumattoa. Näiden ideana on kovettaa kartonkiset osat muovinveroiseksi, ellei kovemmaksikin. Työtä tein aamusta iltaan, aina pitäen joka hartsauskerran välissä puolen tunnin kovettumisvälin tehden jotain muuta. Sain koko haarniskan hartsattua alle kahdessa viikossa (pari päivää olin töissä, vapaapäivät aamusta iltaan).

Hartsi peittää pienimmat yksityiskohdat
lopullisesta kypärästä.
Toverini hartsaamassa kypärä #2:sta.















Polvi- ja säärisuojat sekä kengänpäälliset. Kuvaa otettaessa eivät olleet kiinni missään.
Kenkinä toimivat Mil-Tecin viidakkomaiharit, joiden mukaan olin muotoillut molemmat
kengänpäälliset.

4. Kitti ja pakkeli

Nyt haarniskaan on saatu tarpeeksi kestävyyttä selvitäkseen maailman menosta. Jäljellä on silti urakkaa ulkonäön ja käytännön osalta. Kaikissa osissa on vielä teräviä kulmia ja kulmikkaita muotoja pyöreiden tilalla. Tämä hoitui levittämällä epoksikittiä jokaiseen tasoitettavaan kohtaan ja hiomalla se kuntoon. Tässä kohtaa tein varmaan isoimman virheeni, kun yritin saada hiomajälkeä auton pellin veroiseksi. Käytin monta tuntia pelkän kypärän kanssa enkä millään onnistunut, kunnes luovutin ja päätin kestää pientä epätasaisuutta. Jos vain kristallipalloni olisi kertonut seuraavan vaiheen taikatempusta, niin olisin tältäkin vaivalta välttynyt.

Kypärä hartsattuna, kitattuna ja hiottuna. Värjäsin kypärän pari kertaa mustaksi, että näkisin
hiomajälkeä paremmin. Tässä myös näkyy, että vaikka kypärän paksuus vaikuttaa olevan
noin 10mm, se todellisuudessa on vain 1-2mm.

5. Hiomapaperia ja vettä

Kun kypärän muodot olivat kunnossa, jäi jäljelle hionta. Vesihiomapaperin kanssa haarniskan pinnasta tuli sileä kuin neidon poski. Vahvuuksina käytin 200, 800 ja viimeisenä 1000 papereita.

6. Viimeistelyt, vuoraukset, kiinnikkeet ja maalaus

Lopuksi jäljellä oli viimeistely. Kävin läpi jokaisen haarniskan osan erikseen joko oman tai veljeni kehonosien mukaan. Vuorauksessa käytin vaahtomuovia, solumuovia, polystyreeniä ja roudarinteippiä. Valitettavasti haarniskan anatomia on sen mukainen, että se on lähes mahdoton saada yksin puettua päälle. Tämä oli toinen suuri epähuomioni pukua tehdessä, mutta eipä keskiajan ritaritkaan saaneet kaikkia ruuveja itse paikalleen omassa panssarissaan.

Kypärä: Ei kiinnikkeitä, vuoraus pitää sen paikallaan.
Torso: Kiinnittyy pikalukoilla ja kiristysnauhoilla hartioista ja kyljistä.
Reppu: Kiinnittyy torsoon koukulla ja tarranauhalla, johon on kiinnitetty pienempiä osia.
Olkasuojat: Tarranauhalla käden ympäri. Torson alla selän puolelta kulkee nauha, joka estää molempien olkasuojien valumisen alemmas.
Käsivarret: Pysyvät kiinni toppauksien avulla.
Vyö: Tarranauha, jossa on kiinni vyönsolki, vapaasti nauhoilla kiinni munasuoja, lonkkasuojat, takasuoja ja pikalukot reisisuojille.
Reisisuojat: Kiinnittyvät pikalukoilla vyöhön ja kiristysnauhat polvien yläpuolella.
Säärisuojat: Pysyvät kiinni toppauksilla ja megapohjelihaksilla. Sisältää polvisuojat.
Kengänpäälliset: Irrotettavat, kiinnitetään maihareihin kuminauhoilla.

Torso, selkäpuoli. Kiinnitetään etuosaan pikalukoilla ja reppu lasketaan keskellä olevan koukun varaan.

Magneetit repussa ja aseessa kahdessa kohtaa pitävät paketin kasassa.

Koko setti kiinnikkeineen menossa maalaukseen. Vuoraukset puuttuu.

7. Sankarin aseet

Supersotilaan pukuun kuuluu luonnollisesti täysautomaattinen avaruuspyssy. Tein näitä samaan aikaan paperivaiheen ohessa, mutta vain toinen valmistui ja toinen jäi vaiheeseen epäonnistumisen pelossa.

Konepistooli mallia ODST. Materiaalina lähes täysin polystyreeni.
Työkaluina katkoteräveitsi ja kuumakärkikynä.





Samainen rynnäkkökivääri, josta olin tehnyt alussa mainitun vaneriversion.
Keskeneräiseksi jäänyt, koska huomasin tehneeni pahan käytännön virheen, mutta ei etteikö sitä voisi vielä korjata.







Valmis, maalattu, vuorattu puku mannekiinin päällä. Vasemmalla oleva käsikranaatti ei
päätynyt lopulliseen kokonaisuuteen.

Myöhemmin lisätty pleksivisiiri. Taivutettu kuumailmapuhaltimen kanssa. Rikkinäisyys tehty tarkoituksella.

Kuva: Virpi Miettinen
Kuva: Virpi Miettinen


Kuva: Virpi Miettinen


Kuva: Virpi Miettinen

Kuva: Sonja Siikanen
Kuva: Virpi Miettinen

1 kommentti: