Työssäoppiminen - Teatterikorkeakoulu

Toinen työssäoppimisjaksoni Taideyliopiston Teatterikorkeakoululla kesti 9 viikkoa.

Ensi alkuun sain töikseni korjata erinäisiä tarpeiston esineitä. Virveleitä, öljylamppuja, jääkiekkokypäriä ja leluja. Parin päivän päästä pääsin mukaan "Häähuone"-nimiseen projektiin. Sen tarpeisto oli jo aika pitkälle hoidettu, mutta sain kuitenkin tehtäväkseni valmistaa yhden suuren työn. Esitykseen kuului yleisölle heitettävä hääkimppu ja koristeltu hääauto. Kävimme ohjaajani kanssa tukusta ostamassa tekokukkia ja koristenauhoja näitä töitä varten.

Aloitin tekemällä töistä hintalaskelmat ja aikataulun. Valmistin hääkimput kukista, solumuovista ja koristenauhoista.

Auton koristelusta tein ensin pohjatyötä etsimällä erilaisia malleja netistä, sekä hahmottelemalla itse auton päälle piirtäen.

Tein auton konepelti- ja sivupeilikoristeet hopeanvärisestä koristenauhasta ja valkoisesta harvasta verkkokankaasta ompelemalla.

 Maalasin taustaikkunaan kiinnitettävän "Just married"-sydämen akvarelliväreillä ja kirjoitin tekstin (josta minulla ei valitettavasti ole valokuvaa) tussilla.

Kaikki koristeet kiinnitettiin yhteen ompelemalla, ja autoon ne saa kiinni muovikoukuilla ja kuminauhoilla.

Seuraava työ oli erillinen tilaus koulun opiskelijaryhmältä, joka oli tekemässä "Bachelor Camping"-nimistä lyhytnäytelmää koulutyönä. He toivoivat kylttiä, joka sopisi leirintä-teemaan ja jossa lukee esityksen nimi. Sain toteuttaa tämän työn melko vapain käsin.

Aloitin tekemällä tukevaa runkoa kyltille. Varastosta löytyi metallinen jalusta, jossa seisoi puinen varsi pystyssä, joten perusrunko oli jo valmiina. Kieritin varren päälle paksua, puuliimassa liotettua harsokangasta, ja loin rautalangasta pieniä oksankohtia varteen yksityiskohdiksi. Tein solumuovista ja tekonurmesta jalustan päälle kuoren, jottei metallipintaa näkyisi. Viimeistelin varren revultexilla, jotta saisin mäntymäisemmän olemuksen varrelle ja maalasin sen. Lopuksi tein vanerinpalasta kyltin, jonka patinoin näyttämään auringossa harmaantuneelta ja maalasin (monien kokeilujen ja tilaajien hyväksynnän jälkeen) tekstin sopivilla fonteilla käyttäen sapluunaa.

Seuraavaksi lähdin tekemään jotain aivan uutta ja haastavaa, eli pientä koiraa. Sain ohjaajilta hyvin tukea ja neuvoja tämän työn kanssa, sillä en oikeastaan edes tiennyt mistä aloittaa. Ensin valmistin plastoliinista pään, että pääsen oikeaan tunnelmaan. Koiran runko syntyi satunnaisista PVC-muovin paloista, jotka kiinnitin yhteen naruilla tai niittaamalla. Tarkoitus oli saada koiran raajat liikkumaan oikeanlaisesti. Tässä vaiheessa liikkuvuus näytti hyvältä.

Tässä välissä olin tehnyt koiran päästä kipsimuotin ja valanut uuden pään revultexista. Kun pää ja runko oli kasassa, aloitin koiran turkin kiinnittämisen. Tavoittelin pomeranian-rotuisen koiran lookkia, joten runko tarvitsi paljon täytettä, jotta saisin halutun pörröisyyden. Tässä kohtaa tein kohtalokkaan valinnan ja valitsin täytteeksi vaahtomuovin. Vaahtomuovi esti suurimman osan raajojen liikkuvuudesta. Tämän virheen huomattuani oli jo liian myöhäistä korjata asia, sillä olin liimannut vaahtomuovin tiukasti kiinni runkoon, mutta oppitunti meni perille. Jatkoin harmituksesta huolimatta turkin kiinnittämistä koiraan. Karva on lehmäntaljaa ja tekokarvaa.

Onnistuin piilottamaan kaikki vaahtomuovit ja rungon osat, sekä taiteiltua karvojen värisävyillä hieman, sillä käyttämässäni taljassa oli värisävyjä vaaleasta tummaan. Viimeistelin koiran trimmaamalla sen turkkia, kirkastamalla silmät finndispillä ja tekemällä pienet hampaat ja kielen. Lopputulos ei näytä mielestäni kovinkaan pomeranianilta, mutta se on sopusuhtainen ja istuu nätisti paikallaan.

Seuraavan työn halusin tehdä itse, ja TEAKin varastoon tällaiset kyllä kelpaa. Halusin tehdä teatteripuukon katoavalla ja palautuvalla terällä. Aloitin työn hahmottelemalla paperille mekanismia.

Edelläkuvattu suunnitelma ei kuvasta lopullista mekanismia. Mekanismi, johon päädyin, oli kolmiulotteinen, joten sen piirtäminen paperille olisi ollut hankalaa. Tässä työssä myönnän toimineeni hieman opettajan ohjeiden vastaisesti, eli toimin osittain vain ajatuksissani olevien suunnitelmien perusteella.

Työ jatkui puuverstaalla puukon kahvan veistämisellä ja muottien tekemisellä. Olin nähnyt jo olemassaolevia teatteriveitsiä ja niissä oli suurimmalta osin joko hyvin yksinkertainen kahva (suorakaiteen muotoinen palikka) tai suhteettoman suuri kahva (verrattuna terään). Yritin tässä työssä löytää tasapainon kahvan muotoilun, sekä terän ja kahvan koksuhteen välille.

Muottien ja terän valmistuttua valoin polyuretaanihartsista (venemuovista) kahvan puolikkaat. Valaminen tapahtui hitaasti, monessa osassa, sillä upotin kahvoihin muoviset kaistaleet toimimaan kiskoina, jota pitkin puukon terä kulkee. Kiskon täytyi olla juuri oikean levyinen, ettei terä jumitu, muttei myöskään heilu liikaa ja aiheuta vaaratilanteita.

Valamisen jälkeen tein kiinnitystä varten reiät, jotta puukko voidaan kasata ja purkaa. Kiinnitys on pulteilla ja muttereilla.

Sitten siihen mielenkiintoiseen osaan, eli mekanismin tekemiseen. Porasin metalliseen terään kaksi reikää, josta voi pujottaa kuminauhan läpi. Sen jälkeen kaiversin molempiin kahvanpuolikkaisiin kapeat urat, keskelle terän kiskoa. Nämä urat ovat tarpeeksi kapeat, että kuminauha mahtuu liikkumaan, mutta terä ei mahdu.

Maalasin puukon neutraalin mustaksi, jotta se kelpaisi moniin eri esityksiin. Mekanismi toimii todella hyvin ja puukko on jämäkkä eikä terä juurikaan heilu. Terä ei myöskään jää jumiin, joten sillä uskaltaa "puukottaa" toista turvallisesti. Terä ei uppoa täysin kahvan sisään, vaan siitä jää alle 1 cm kahvasta ulos. Kokeilin puukon toimivuutta itseeni eikä tämä tuota juurikaan harmia, sillä terän liikkuvuus on niin herkkä ja kyllä ihmiskehossa on tarpeeksi pehmeyttä ottamaan esiinjäävä terän osuus vastaan.

Loppuviimein tein tarpeiston varastoon koristeellisen kävelykepin, joka sopisi myös pitkälle näyttelijälle. Sain itse valita designin tälle kävelykepille, joten enköhän päättänyt sisällyttää kaiken mahdollisen tähänkin työhön. Eli lopputulos oli sudenpäällä koristeltu kävelykeppi, joka kätkee sisäänsä myös pistomiekan.

Lähdin liikkeelle muovailemalla sudenpään. Ensimmäinen yritykseni näytti enemmän vihaiselta vinttikoiralta, mutta toisella yrityksellä olin tyytyväinen. Päädyin tyylittelemään suden pään, enkä edes tavoitellut realistista lookkia. Tein tuttuun tapaan kipsimuotit ja kipsivaloksen tästä sudenpäästä, sillä minun piti saada lopullinen sudenpää valettua hartsista, joten muotin tuli olla silikonia. Silikoni ei toimi hyvin yhdessä rasvaisen plastoliinin kanssa.

Kävelykepin varsi valmistui biljardikepistä. Halkaisin kepin vannesahalla ja kaiversin toiseen puoliskoon varovasti uran pistomiekkaa varten. Kaiversin uraa pikkuhiljaa, jottei siitä tulisi liian isoa ja miekka irtoaisi liian helposti. Miekan terä löytyi valmiina sellaisenaan tarpeiston varastosta. Tein miekkaan kahvan samasta biljardikepistä, jota olin hieman koristellut puusorvilla.

Maalasin kepin tummanruskeaksi ja lisäsin hopeisia koristenauhoja kahvaan.

Tein sudenpäästä silikonimuotin ja tein hartsivalut. Ensimmäinen hartsivalu oli ohuita kerroksia ja toiseen valuun otin mukaan miekan kahvan. Suden pää siis valettiin suoraan miekan päähän kiinni.

Loppuviimeistelyinä koristelukaiverrukset ja sudenpään maalaus.