Joulun alla koko luokka sai tehtäväksi tehdä koriste vaneriseen joulukuuseen. Kriteereinä oli tehdä 12 x 12 x 5 cm kokoinen laatikko, josta yksi seinä on auki ja koristelut sisältä ja ulkoa. Aikaa oli 8 tuntia.
Tein laatikon seinät kapalevystä ja kasasin kaiken kuumaliimalla. Laatikon ulkopinnan päällystin tulostetulla koristekuviolla. Sisälle veistin styreenipaloista takan ja polttopuut. Takan edustaan palosuojan tein rautalangan pätkistä.
Maalasin osat, liimasin ne paikoilleen ja lisäsin koristeet. Kranssi ja karkkitangot on tulosteita, niiden päällä muovitimantteja.
26. marraskuuta 2015
20. marraskuuta 2015
Nahkanaamio - Commedia dell' arte
Perinteisesti tarpeiston opiskelijat tekevät perinteisen nahkanaamion, joka kestää hyvin käyttöä. Uuden naamion teemana oli Commedia dell'arte, 1500-luvun Italiassa syntynyt improvisaatioteatterin muoto, jossa näyttelijöiden hahmoja täydennettiin usein puolimaskeilla.
Sain valita itse hahmon, ja selvittää siihen sopivia luonteenpiirteitä ja etsiä lähdekuvia. Itse valitsin Brighellan. Hän on keskiluokkainen vetelehtijä, joka tekee töitä vasta kun on pakko.
Itsestäni tehdyn kuolinnaamion päälle muotoilin naamion plastoliinista. Silmien kohdalla pitää olla tarkkana, että maski ei paina näyttelijän silmiä tai luomia. Tärkeää oli myös sijoittaa maskin alareuna ylähuulen päälle, muttei alahuulen yli. Tällöin henkilö voi puhua ilman että maski turhaan liikkuu kasvoilla.
Valmiin mallin päälle asettettiin pala parkittua nahkaa. Nahkaa oli ensin veivattu ja jynssätty vedessä, että siitä katoisi jäykkyys ja se suostuisi asettumaan mallin päälle.
Nahkaa paineltiin ja hierottiin tunteja naamion päälle, kunnes se alkoi hiljalleen asettumaan. Kun naamio alkoi tuntua valmiilta, se sidottiin naruilla kiinni reunoista ja jätettiin hiekkapussien alle kuivumaan.
Leikkasin kuivuneesta maskista ylimääräiset reunat pois jättäen pienen kaistaleen joka puolelle, johon leikkasin kohtisuoraan viiltoja. Reunaläppien alle aloin liimaamaan narua, jonka tarkoitus on kiristää maskia pysymään muodossaan. Tämä vaihe on tärkeä lopullisen onnistumisen kannalta, että kiristys on tasainen joka puolelta maskia, eikä se saa olla liian löysä tai tiukka.
Liiman kuivuessa tein parkkinahasta maskille kiinnitysremmit. Kaksi nahanpalaa liimattiin ja ommeltiin kiinni toisiinsa nahkanarulla. Remmit kiinnitettiin maskiin sisarniiteillä ja ne saa kiinni toisiinsa soljella. Loppusilaus tehtiin nahkamaaleilla.
Sain valita itse hahmon, ja selvittää siihen sopivia luonteenpiirteitä ja etsiä lähdekuvia. Itse valitsin Brighellan. Hän on keskiluokkainen vetelehtijä, joka tekee töitä vasta kun on pakko.
Itsestäni tehdyn kuolinnaamion päälle muotoilin naamion plastoliinista. Silmien kohdalla pitää olla tarkkana, että maski ei paina näyttelijän silmiä tai luomia. Tärkeää oli myös sijoittaa maskin alareuna ylähuulen päälle, muttei alahuulen yli. Tällöin henkilö voi puhua ilman että maski turhaan liikkuu kasvoilla.
Valmiin mallin päälle asettettiin pala parkittua nahkaa. Nahkaa oli ensin veivattu ja jynssätty vedessä, että siitä katoisi jäykkyys ja se suostuisi asettumaan mallin päälle.
Nahkaa paineltiin ja hierottiin tunteja naamion päälle, kunnes se alkoi hiljalleen asettumaan. Kun naamio alkoi tuntua valmiilta, se sidottiin naruilla kiinni reunoista ja jätettiin hiekkapussien alle kuivumaan.
Leikkasin kuivuneesta maskista ylimääräiset reunat pois jättäen pienen kaistaleen joka puolelle, johon leikkasin kohtisuoraan viiltoja. Reunaläppien alle aloin liimaamaan narua, jonka tarkoitus on kiristää maskia pysymään muodossaan. Tämä vaihe on tärkeä lopullisen onnistumisen kannalta, että kiristys on tasainen joka puolelta maskia, eikä se saa olla liian löysä tai tiukka.
Liiman kuivuessa tein parkkinahasta maskille kiinnitysremmit. Kaksi nahanpalaa liimattiin ja ommeltiin kiinni toisiinsa nahkanarulla. Remmit kiinnitettiin maskiin sisarniiteillä ja ne saa kiinni toisiinsa soljella. Loppusilaus tehtiin nahkamaaleilla.
9. marraskuuta 2015
Tekoruoka - Vohveli
Tekoruoan tekeminen on tarpeistolaisille jo perinne. Työt menevät koulun käytävällä sijaitsevaan "vanhaan kyläpuotiin" joka on tarpeisto-opiskelijoiden tekemiä ruokia eri vuosilta.
Päätin tehdä vohvelin, sillä sitä ei kaupassa ollut vielä näkynyt. Suunnittelin vohvelin tulevan yksinkertaisesti pyöreänä ja sen päälle pari mansikkaa ja kermavaahtoa. Kovin vaativaa prosessia ei siis ollut odotettavissa.
Aloitin mallintamalla 3d-mallin muotista, joka tultaisiin jyrsimään CNC-koneella valmiiksi. Tarkoitus oli painaa tällä muotilla vaahtomuoviin vohvelikuvio, joka olisi pysynyt kiinni revultexin avulla. Harmikseni tämä suunnitelma ei toiminut käytännössä; vaahtomuovi ei painunut tarpeeksi syvälle ja kuvio jäi epäselväksi.
Toisella yrityksellä päätin tehdä koko letun suoraan revultexista, ja se onnistui. Mansikat tein myös revultexista valmiiseen muottiin. Maalasin vohvelin ja mansikat akryyliväreillä ja pursotin kermavaahdon akryylimassasta. valutin myös vähän mustaa akryylimaalia mansikoiden alle kuvaamaan tummaa siirappia.
Mekaaninen käsi - Suunnittelu
Uusin tehtävä, jota jo olin jonkin aikaa etukäteen odottanut, oli valmistaa jokin mekaaninen tuote. Työn koko piti olla minimissään 40cm x 40cm, sen piti olla päälle puettava ja sisällettävä jokin mekanismi. Työn perusteella tullaan arvioimaan kolme näyttöä: Kulttuurilähtöisen tuotteen valmistaminen, tuotteen suunnittelu ja tuotteen valmistaminen käsityönä.
Päätin tehdä suuret mekaaniset kädet, joiden sormet liikkuisivat käyttäjän omien sormien mukaan.
Päätin tehdä suuret mekaaniset kädet, joiden sormet liikkuisivat käyttäjän omien sormien mukaan.
4. marraskuuta 2015
Nivelnukke - Kokoaminen, maalaus ja viimeistely
Kun nuken osien paperointiurakka oli ohi, irrotin ne muoteistaan. Rakensin nukelle rangan puukepeistä ja kankaasta, joiden päälle yhdistin nuken osien puolikkaat.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)