12. marraskuuta 2014

Robottipuku valmis!

Ulkomaan reissailuista huolimatta aikataulu piti ja sain puvun valmiiksi deadlineen. Muutaman tunnin ylimääräistä siihen piti uhrata, mutta ei tuo ole jäänyt kaivelemaan.


Käsisuojat ovat solumuovia. Kiinnitys on kuminauhoilla, joten pukeminen ja pois ottaminen on nopeaa. Lopullisiin suojiin tuli vähemmän kuminauhoja kuin kuvissa.






Rintaosa lähti liikkeelle nopeasta solumuovin mallauksesta toverin päälle. Rintaosan pohja on kaksiosainen (etu- ja takaosa) liivi, jonka päälle lisään vain yksityiskohdat. Suunnitelmissa oli tehdä puku, jonka saa nopeasti, helposti ja ilman apua päälle.

Päädyin liimaamaan liivin olkapäät yhteen, ja tekemään kaula-aukosa tarpeeksi ison. Kainaloiden alta tulevat kiinnikkeet olivat säädettävät ja kiinnittyivät tarranauhoilla.
Muutama putki sinne ja nappula tänne niin lopputulos oli mieleestäni kiitettävän peltimäinen, mutta silti todella joustava, kevyt ja helposti puettava. Suurin osa rintaa oli solumuovia, jossa kiinni yksi painemittari (romukaupasta), yksi pala metalliromua (näytti joltain lukon osalta) ja softista.


 


Hanskat olivat verrattain nopeatekoisia, sillä ne olivat pari reippaankokoista puutarhahanskaa ja solumuovinpalasia liimattuna sormiin ja kämmenselkään antamaan panssaroitua fiilistä.





Kun kaikki osat olivat kasassa, tuli viimein maalaamisen vuoro. Mielessäni pyöri tälle puvulle hakusanat "ruoste, pronssi ja pelti", joten värimaailma oli melko selkeä. Pohjamaalasin koko hela hoidon alkuun mustaksi spraymaalilla, jonka jälkeen sekoitin aimo annoksen ruskeaa ja kullanväristä akryylimaalia. Tekniikkana käytin hyväksi koettua drybrush-tekniikkaa, ettei musta pohjamaali katoaisi liikaa. Metallinväriset kohdat maalasin tietty hopea-harmaa sekoituksella.




 Valmis! Onneksi puvussani esiintynyt sirkuslainen oli samanlainen hongankolistaja kuin minä, joten mitoitukset osuivat nappiin, eikä viime hetken säätöjä enää tarvinnut tehdä.





Yhteenvetona: olen varsin tyytyväinen lopputulokseen ja vaivannäköön. Esityksen teema oli mielestäni liian hempeä musiikkeineen päivineen, jotta tämä post-apokalyptinen letkumies olisi sopinut sinne. Tätä seikkaa ei kylläkään tehävänannossa mainittu, joten eiköhän tämä murhe ole sieltä pienimmästä päästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti